Kohti olympiaturnausta ”Suomi-mafian” johtohahmona – näin Jenni Hiirikoskesta kasvoi jääkiekkoikoni

OlympiaCast

Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on Jenni Hiirikoski. Keväällä 35 vuotta täyttävä Naisleijonien kapteeni on ikoni paitsi suomalaisessa myös kansainvälisessä jääkiekossa.

Jenni Hiirikoski on ikoni ja käsite kansainvälisessä jääkiekossa. Todisteena hurjasta statuksesta toimii vaikkapa kaksi perättäistä valintaa olympiaturnauksen ja peräti seitsemän valintaa MM-turnauksen parhaaksi puolustajaksi.

- Minulla on ollut sellainen ajatus, että haluan olla tosi hyvä siinä, mitä teen – ja olen ollut valmis tekemään töitä sen eteen ja oppimaan uusia asioita. Urheilijana ei ole koskaan valmis, ja varsinkin tässä pelissä siellä on aina asioita, joita voi tehdä paremmin, Hiirikoski avaa pohjattoman kehittymismotivaationsa taustoja.

- Itseäni kiehtoo joukkueurheilu siinä, että kun yksin ei voi menestyä, miten saamme koko porukasta ja kaikista yksilöistä paras irti, jotta olemme yhdessä parhaimmillaan. Niihin juttuihin olen halunnut urani varrella keskittyä; siihen, miten itse tekee kavereista vierellä parempia ja miten he saavat sinusta parhaan irti.

Helmikuussa Hiirikoskella on edessään uransa neljäs olympiaturnaus Pekingissä. Aiemmista kisoista on ollut tuomisina kaksi olympiapronssia, minkä lisäksi Hiirikosken palkintokaapista löytyy peräti seitsemän MM-mitalia kirkkaimpana MM-hopea Espoosta 2019, jolloin hänet valittiin koko turnauksen parhaaksi pelaajaksi.

- Oman maan edustaminen on joka kerta yhtä hienoa. En vaihtaisi mihinkään niitä kokemuksia ja kohtaamisia pelaajien ja valmentajien kanssa. Se on antanut omaan elämääni aivan huikeasti asioita ja oppia. Olen päässyt näkemään maailmaa yhdessä upeiden ihmisten kanssa ja kokemaan yhdessä niin onnistumisia kuin pettymyksen hetkiäkin, Hiirikoski hehkuttaa yli 350 A-maaottelua sisältänyttä matkaansa.

Naisleijonat valmistautuvat kohti Pekingiä kolmea eri reittiä pitkin: kotimaassa, Yhdysvaltain yliopistojärjestelmässä ja Ruotsissa. Hiirikosken reitti Pekingiin kulkee Ruotsin kautta, sillä hän pelaa jo kuudetta kauttaan Euroopan kovatasoisimmassa sarjassa Luulajan kapteenina – osin opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän urheilija-apurahan turvin täysverisenä ammattilaisena.

- Kun pääsarjatasolle aikanaan nousin, tavoitteena oli se, että joku päivä ammattilaisuus on mahdollista. Urheilija-apuraha on ollut tosi iso asia; se mahdollistaa meille täysipainoisen urheilijan arjen. Myös tuleville sukupolville se on hieno asia, kun jo nuoresta asti on mahdollista päästä harjoittamaan urheilijan ammattia, Hiirikoski kiittelee.

Hiirikoski ei suinkaan ole ainoa suomalainen Luulajassa. Hiirikosken tavoin maajoukkueen tähtipelaajiin kuuluvat Ronja Savolainen, Petra Nieminen, Noora Tulus ja Viivi Vainikka elävät ja hengittävät samaa huippu-urheiluilmaa Pohjois-Ruotsissa.

- Meillä on oma Suomi-mafia täällä. Tiiviisti teemme yhdessä töitä ja olemme kuuluneet myös maajoukkueen runkopelaajiin. Joka päivä potkimme toisiamme eteenpäin täällä. On hienoa, että meillä on täällä tällainen Suomi-yhteisö, mutta olemme toisaalta päässeet myös hyvin kiinni ruotsalaisuuteen, Hiirikoski naurahtaa.